Kääntäjän ammatissa jatkuva kielten opiskelu on välttämätöntä. Mutta näin talvisena sunnuntaipäivänä sitä saattaa harrastaa vähän omaksi ilokseenkin, opiskella niitäkin kieliä, joita ei tarvitse työssään. 

Olen residenssissä Latviassa, ja muutama sana paikallisia kieliä on tarttunut korvaan. Myönnetään, olen täällä jo toista kertaa ja olen lisäksi vähän harjoitellutkin. Opin itse asiassa varsin hitaasti sanastoa. Kielioppi ei yleensä tuota minulle sen suurempaa päänvaivaa, sehän on vain loogista. Mutta sanojen muistamiseen ilmeisesti tarvitaan jotakin toista aivolohkon osa-aluetta, eikä tämä alue ole minulla selvästikään yhtä kehittynyt. 

Osaan kaksi sanaa latviaa ja noin kolme venäjää. Mutta tänään, talvisena sunnuntaipäivänä, sain opiskella kissaa. Yksi edellisen Latvian reissun kohtaaminen kissan kanssa päättyi siihen, että kissa puri minua, kun en älynnyt, että hänen arvonsa olisi pitänyt päästää ulos ikkunasta. Tämän seurauksena avaan sille nyt kaiken, minkä voi avata ja mitä se katsoo sillä silmällä. 

Tämän aamuinen kohtaamisemme sujui kuitenkin rauhallisissa merkeissä. Olin menossa yhdentoista kieppeissä keittiöön, ja eteisessä istuskellut katti lähti mukaani. Mietin, halusiko se vain seuraa vai kenties jotakin ihan muuta. Keittiössä alkoi kissakielen oppitunti: Kolli tuijottaa tarjotintaan. Sitten se tuijottaa minua. Sama toistuu useampaan kertaan. Juttelen sille – suomeksi, sillä kissa kyllä ymmärtää kaiken maailman kieliä. Sillä on siinä ruokaa, joten mietin, mitä se on vailla. Vaihdan varmuuden vuoksi vesiastiaan tuoretta vettä. Laittelen siinä aamiaisvehkeitäni järjestykseen. Kissa syö vähän ja katsoo taas minua. Silloin ymmärrän: me syödään nyt yhdessä aamiaista. 

Kissan kielellä "Me syödään nyt yhdessä aamiaista" tarkoittaa, että kissa tuijottaa tarjotintaan ja minä katson. Sitten kissa syö kissanmuroja ja minä katson. Sitten kissa syö pateeta ja minä katson. Kissa juo vettä, minä katson. Kissa tuijottaa kuppia, jossa ei sillä kertaa ole mitään, ja minä katson. Onpas hieno kissa. Näin me tässä syödään yhdessä aamiaista. Sitten minun paahtoleipäni ovat valmiit ja kahvi hautunut. Kissalla on maha täynnä, ja minä voin syödä oman aamiaiseni. 

Hetken päästä kollega ilmestyi keittiöön ja kysyi, söikö kissa kanssani aamiaista. No söihän se! Hän oli ihmetellyt, kun katti ei ollut ilmestynyt hänen kanssaan aamiaiselle. Että oliko se nukkunut näin pitkään. 

Nyt on kaikilla vatsa täynnä ja hyvä mieli, ja olen oppinut kokonaisen uuden lauseen kissaa. 

Kuvia kääntäjien ja kirjailijoiden retkipäivästä Latviassa, Ventspilsin ympäristössä

tarinan päähenkilö

kuva ru-24

kuva one.comin arkistoista